Opistoseuroissa vietettiin lauantaina viikkomessua. Tapani Kirsilä luki tekstin Matteuksen evankeliumista: “Jeesus sanoo: ‘Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!’” (Matt. 7:13–14)
Jeesus puhuu Vuorisaarnassaan laveasta ja kaidasta tiestä. Kaita tie vie ahtaan portin kautta iankaikkiseen elämään ja lavea tie johdattaa pois päin Jumalasta kohti kadotusta.
Lavea tie vie kauas Jumalasta. Porttia sanotaan ahtaaksi, koska ihminen itse tekee sen ahtaaksi. Ihmisillä on monenlaisia sielunvihollisen tuomia esteitä. Pohditaan, että jos tekee parannuksen, miten säilyy uskomassa. Unohdamme, että Jumala antaa siihen voiman – Pyhän Hengen kautta Taivaan Isä huolehtii meistä.
Mitä on parannus? Parannus tarkoittaa uudestisyntymistä. Se synnyttää hengen halun noudattaa Jumalan tahtoa ja seurata Jeesusta Kristusta. Jumala asetti tänne valtakunnan, jonka jäsen saa elää turvallista elämää siipien suojassa, kuten opistoseurojen tunnuksessakin sanotaan.
Jumalan valtakunnasta vie tie kunnian valtakuntaan taivaaseen. Armon ovi on edelleen auki. Luopuneellakin on mahdollisuus palata. On Jumalan työ herätellä synnintuntoa. Ristiin naulittu ryövärikin Jeesuksen vierellä sai viime hetkillään parannuksen armon. Jumala kutsuu henkensä kautta niin kauan kuin Hän näkee sen tarpeelliseksi.